Arki etätyöskentelyn aikana menee alta riman - blogissa kolme metodia, jotka saattaa toimia!

Olen tajunnut, että tähän etätyöskentelyyn olisi ehkä voinut valmistautua hiukan paremmin. Jäin kolmisen viikkoa sitten työskentelemään kotoa käsin ja samalla otin lapset pois eskarista ja päivähoidosta. Minä, joka rakastan suunnittelua ja organisointia, en ole suunnitellut etätyöpäiviäni juuri mitenkään. Viikot on menneet go with the flow-periaatteella ja päivä kerrallaan - tai 30 minuuttia kerrallaan-periaatteella, mutta paljastan myöhemmin mitä se tarkoittaa.

Ensimmäisinä työpäivinä oli etäpalavereja, joista epäilin selviytyväni ilman ulkopuolista apua. Pyysin ammatillisessa oppilaitoksessa etäopiskelevaa siskontyttöäni lastenhoitajaksi, mikä helpotti kummasti asettautumista uuteen tilanteeseen. Tässä kohtaa kaikkea ei siis edes tarvinnut ajatella ja suunnitella millilleen valmiiksi.

Yhden ainoan kerran olen tehnyt suunnitelman seuraavalle päivälle, sillä sille päivälle en ollut  pyytänyt lastenhoitoapua ja tiedossa oli kaksi etäpalaveria. A4:lle rustasin kellonajat ja aktiviteetit, mitä toivoin lasten puuhailevan. Piirsin haparoivat symbolit kuvaamaan ruokailuja ja ulkoilua sekä vielä Isäihmisen kohtaan ”klo 16 Isä tulee kotiin”. - Ei toi ees oo iskän näköinen! oli kommentti. No, en ole väittänytkään olevani van Gogh.

Etätyöskentelyn ja lastenhoidon yhdistäminen on pakottanut keksimään jokseenkin luovia menetelmiä työpäivistä selviytymiseen. Tähän mennessä olen kehittänyt kolme metodia, joista yksi on Munakellometodi. Ensin varmistan, että lapsilla on sillä hetkellä järkevää puuhaa ja margariini on siirretty jääkaapin alahyllylle, jotta Sesse saa tarvittaessa tehtyä molemmille voileivät. Sitten kerron, että äitin on aloitettava työt ja laitan munakellon soimaan puolen tunnin päähän. Selitän, että tuon puolen tunnin aikana ei saa häiritä ja äiti tulee heti kun kello pirisee.

Metodi toimii vaihtelevasti. On ollut päiviä jolloin saan pidennettyä munakellon aikaa 45 minuuttiin, kun lapsilla on kivat leikit käynnissä. On myös ollut päiviä jolloin 30 minuuttia on lapsille liikaa, eikä auta vaikka huutaa työhuoneen oven läpi, että äiti tulee kun kello alkaa soida. Luojan kiitos kuitenkin on työhuone, josta saa oven suljettua.

Toinen metodi on Ensin ulkoilu, sitten tabletti-metodi. Lasten ruutuajat venyy ja paukkuu helposti tässä arjessa, joten päätin rajoittaa tabletin ja tv:n katselua niin, että aamupäivän piirrettyjen ja tabletti-ajan jälkeen ruudut laitetaan kiinni. Niitä ei sitten avata, ennen kuin on ulkoiltu. Viikonloppuna ollaan kiinnitetty ulkoiluun vielä erityisesti huomiota ja otettu käyttöön geokätköily ja Pokemon Go.

Kolmas metodi on Kunhan pysyvät hengissä-metodi. Ensisijaisesti yritän pitää huolen edellä mainituista ulkoiluista sekä säännöllisistä ruokailuista. Tarkoitan L U K U I S I S T A ruokailuista – aamupala, välipala, huikopala, lounas, väli-iltapäiväpala, herranjestas noi mukulat syö - eivät ainakaan nälkään kuole! Eskari-tehtäviä on tehty ja päiväkodista tulleita puuhavinkkejä käytetty melko minimaalisesti tänä aikana. Touhuavat kyllä kaikenlaista, ainakin siitä päätellen, että saavat niin kodin kuin pihan näyttämään pyörremyrskyn jäljiltä, mutta Kunhan pysyvät hengissä. 

Vielä pitäisi kehitellä Kunhan pysyisin järjissäni - metodi. Huumorilla yritän selviytyä vastaan tulevista hermoja kiristävistä tilanteista, kuten siitä, miten sadepäivänä lapset keksivät ”pestä” ikkunoita kuralla. Olin jo kieltänyt ovikellon turhan pimputtamisen ja kuistin kaiteen päälle kiipeämisen, mutta en siis kyseistä hommaa. 

Aina ei totaalista kilahtamista pysty estämään, mutta siihen Sesse toteaa hyvin lakoniseen sävyyn, että ”mitä sä äiti ny rageet”. Yritä siinä sitten pysyä vakavana.

Miten teillä arki on sujunut poikkeustilanteen aikana? Miten saatte etätyöskentelyn toimimaan, kun lapset ovat samaan aikaan kotona?