Korona-arjesta voisi monta positiivista asiaa jäädä normiarkeenkin!

Monenlaisia tekstejä vilahtelee siitä, miten tämä aika on silmiä avaavaa ja muuttaa ihmisten arvoja ja päämääriä elämässä. Mä ajattelin aluksi, että ei tää meidän arkea juurikaan muuta, ollaan melko paljon yhdessä muutenkin, eikä arki-illat kuljetuksineen kulu harrastuksissa tai viikonloput reissuissa. Olin väärässä! Olen kuulemma muuttunut rennommaksi, kun ei tarvitse säntäillä joka paikkaan. Mä taas väitän että olen rennompi, koska tuo toinen meillä asuva aikuinen on ottanut aiempaa enemmän vastuuta lasten kanssa puuhailusta.

Positiivista on se ettei aamulla ole kiire pukea ja lähteä ovesta pihalle, kuskata yksi päiväkotiin ja toinen eskariin, sitten jatkaa matkaa toimistolle. On aikaa halailla ja huomioida lapsia enemmän, aikaa ei kulu omiin asuvalintoihin tai ehostamiseen. Toivon että lapset muistavat tästä ajasta myös sen että äiti on ollut rennompi, eikä vain sitä että äiti ragee.

Aamujen lisäksi jaksan huomioida lapsia enemmän ja useamman kerran päivässä, pitää sylissä ja halia siinä välissä kun työhuoneesta tulee hakemaan juotavaa tai muuten vaan katsomaan että kaikki on okei. Normiarjessa sitä on työpäivän jälkeen väsynyt ja vähän kyllästynyt ihmisiin, niin että haluaisi vaan olla edes hetken itsekseen.

Perheenä ollaan ulkoiltu enemmän - olen se nalkuttava mutsi joka haluaa keksiä ruutuajan tilalle jotain järkevää tekemistä, mieluiten ulkona,  ja vihdoin on ollut pakko. Puhelimiin on ladattu Geokätköily-appi sekä Pokemon Go. Pysyköön nämä arjessamme myös jatkossa, sillä ei se loppujen lopuksi vaadi muuta kuin hyvät eväät!

Tänä aikana parisuhteet on koetuksella, kuten Herkkä Mies kirjoittaa. Niin tässä, kuin aiemmissa haastavissa tilanteissa, mun ja Isäihmisen yhteisellä taipaleella on helpottanut sekä huumori, että sellainen lievä v****ilu ja vihjailu siitä, että toinen narisee nyt aivan liian pienestä asiasta. Puolisostani huomaan ainakin sen, etten kärsisi tätä poikkeusaikaa kenenkään muun kanssa mieluummin kuin hänen.

Mitä jos tämä olisi se kohta, jossa ihmiset oikeasti ymmärtävät, että on olemassa asioita, joihin itse ei voi vaikuttaa, mutta helvetin paljon enemmän on asioita, joihin voi vaikuttaa! Heidi kirjoittaa hyvin siitä, miten omaan suhtautumiseensa voi vaikuttaa ja pyrkiä ajattelemaan positiivisesti. Tämä aika sai mun päättämään toteuttaa ensi kesänä erään asian, joka on odottanut ”oikeaa hetkeä” ja nyt se asia on oikein kalenteriin merkitty heinäkuulle!

Olen ollut aistivinani, että tässä ajassa kotimainen tuotanto on saanut erityistä julkisuutta ja arvostusta. Kampanjoidaan sen puolesta, että yrittäjät tässä lähellä pärjäisivät. Monessa perheessä on rahat tiukilla mutta tavallaan nämä kaksi asiaa liittyy toisiinsa. Tukemalla suomalaisia yrityksiä, voisimme pitää työpaikat täällä ja jatkossa luoda uusia. Kun roinaa ei roudata toiselta puolelta maapalloa, luontokin säästyy, jumankekka!

Poikkeusajassa on syntynyt ideoita ja tempauksia, joista toivon että moni jäisi pysyvästi aikanaan normaaliarkeen, ainakin julkkisten pitämät bingot vanhuksille, laulutempaukset, nalletempaukset tai vaikkapa parvekeDarudet!

Mitä sä toivoisit jäävän pysyvästi arkeen poikkeusajan jälkeen?